Hana; "I hate me."

Eli sain maanantaina sen Toptoy-kilpailusta voittamani nuken...

Sain Skelitan!~

Annoin Skelitalle nimeksi Hana, tai no.... lukekaa tarina niin ymmärätte.~

Tässä hänen tarinansa...

Yohioooooh~ ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

600 luvulla

Ei. Nyt he menivät kyllä liian pitkälle.

He veivät Äidin. He aikovat polttaa hänet noitana. Ei äiti ole mitään tehnyt. Minä se olen josta nämä oudot asiat johtuvat. Näen nimittäin tulevaisuuteen ja osaan liikutella tavaroita ilman että kosken niihin.

Kerran eräs luokalla ollut tyttö näki kun tein niin ja kertoi pormestarille.

Kyläläiset tulivat kotiimme ja sanoivat minua noidaksi ja että minut pitäisi syntieni takia polttaa. Mutta äiti tuli heidän eteensä ja sanoi että hän on noita en minä. Ei hän ole. Hän halusi vain suojella minua. Mutta he veivät hänet.

Katson kuinka roviota valmistellaan. Odotan että pormestari tulee ja juoksen hänen luokseen. Kerron että minä olen noita ei äiti. Pormestari katsoo minua kummissaan, hän ei usko minua.

 Todistan asian. Pian pormestarin hattu kaartelee ilmassa käsieni liikkeen mukaan. Pormestari katsoo minua ja huutaa; Tämä on noita! Hän on syntinen! Hänet poltetaan äitinsä kanssa! Mitä nyt, miksi äitikin? Pormestari sanoo että äitinikin on syntinen koska hänellä on tällainen lapsi. Itken. Kyläläiset sitovat minut puuhun kiinni, sitten he alkavat kasata sen alle heiniä.

Tämä on kauheaa. Äiti on asetettu minua vasta päätä. On ilta. Kyläläisten soihtujen liekit hohtavat hämärässä. He polttavat äidin ensin. Pormestari karjju jälleen; Näin käy kun on tekemisisssä pahuuden kanssa! Sitten hän heittää soihtunsa äidin alla oleviin heiniin, kyläläiset seuraavat hänen esimerkkiään.

Nyt se on ohi. Tuli nuoleskelee jalkojani. Polttaa. Kaikki hurraavat. Pääsenköhän samaan paikkaan kuin äiti?

Kaikkialla on pimeää, olenko kuollut? Ei tunnen yhä, miksi? Sattuu mutta jostain syystä se ei häiritse minua... Avaan silmäni. On yö. Kylä, se palaa. Vaikka en ymmärräkkään täysin minusta tuntuu että se on minun syytäni. Ketään ei näy missään. Silloin huomaan että käteni ovat veren peitossa ja olen melko varma että veri ei ole omaani.

 Alan itkeä, haluan kuolla.
Silloin huomaan yhden asian. Olen pelkkää luuta. Oikeasti, olen luuranko.  Alan kiljua. Hiukset ovat yhä päässäni, minulla on silmät, huulet ja tunteet. Muuten olen poissa. Ainakin fyysisesti.

Sitten mietin. En ole enää entiseni. Joten muutan myös nimeni. Jos aiemmin olin Hana eli kukka, niin nyt olen Scathach, Scatty.

Lähden. Pyyhin veriset käteni hameeni helmaan ja poistun roihuavasta kylästä.

End
------
 Juu mäkin rakastan mun kirjoitus virheitä.... :P

xoxo: Kinoko

♥♥♥